Professori Binnsin historia

Vaikka taikuuden historiaa pidetään tunnetusti yhtenä pitkäveteisimmistä oppiaineista, sen opettajan Cuthbert Binnsin oma historia on poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Ikimusteen toimitus sai harvinaislaatuisen tilaisuuden haastatella Tylypahkan ainoaa kummitusopettajaa aiheena tämän oma elämäntarina.

Lapsuusvuosien kyyneleitä

1600-luvun puolen välin jälkeen yhtenä poikkeuksellisen viileänä talvipäivänä Amsterdamissa syntyi sievä ja pienikokoinen poikalapsi, joka nimettiin isoisänsä mukaan Cuthbertiksi. Alussa kaikki oli paremmin kuin hyvin: läheinen ydinperhe muutamine lapsineen, mukavat isovanhemmat, katto pään päällä ja rahaakin ihan riittävästi.
”Kaikki muuttui silloin, kun olin viisivuotias ja rutto iski kaupunkiin”, Binns kertoo surullisena. ”Ensimmäinen uhri lähipiirissäni oli isoäitini. Muistan elävästi, kun kysyin isoäidiltäni, miksi hänellä on punaisia läiskiä käsivarsissa ja jaloissa. Isoäiti sanoi, että lasten ei tarvitse huolehtia sellaisesta. Muutamaa päivää myöhemmin hän hengitti viimeisen kerran.”

Kuten kaikki tietävät, rutto on tarttuva kulkutauti. Binnsin suku alkoi vähitellen harventua harvenemistaan: seuraavana vuorossa oli Cuthbertin toinen veli, sitten isoisä, molemmat tädit ja isä. Suru oli valtava, mutta sitäkin suurempi oli pelko siitä, että Cuthbert itse saisi saman taudin ja nukkuisi pois. ”Onneksi äiti jäi henkiin, samoin toinen veljeni, siskoni ja minä itse”, Binns kertoo. ”En olisi mitenkään pärjännyt yksin julmassa maailmassa.

Tuli irti syntymäpäiväjuhlissa

”Oli 12. helmikuuta, minun 10-vuotissyntymäpäiväni. Ensimmäisen tasakymmenen kunniaksi äiti antoi minulle luvan järjestää juhlat ja lupasi leipoa kakunkin. Sain kutsua kymmenen vierasta, ihan ketä itse tahdoin”, Binns muistelee.

Juhlissa kuitenkin sattui traaginen onnettomuus, jota Binns kuvailee sanoen: ”Kun kello tuli kuusi ja oli aika aloittaa kakun syöminen, tapahtui jotain, mitä en unohda koskaan. Ikkuna oli auki ja tuulenvire lennätti verhot kakun päällä oleviin kynttilöihin. Verhot syttyivät ja nopeasti palo levisi koko taloon. Juoksimme äkkiä karkuun ja menimme läheiseen metsään. Vieraat lähtivät kotiin ja minä, sisareni ja äitini itkimme metsässä kuusen alla. Ei siihen aikaan ollut mitään palokuntia, joten oli vain katsottava, kun talo paloi poroksi. Mikä pahinta, ei ollut myöskään vakuutusyhtiötä. Koko omaisuutemme oli poissa.”

Tulipalon jälkeen äiti menetti yllättäen työpaikkansa. Perhe joutui kerjäämään ruokansa ja asumaan kadulla. Amsterdamin rikas aatelistoväki katsoi heitä halveksuen, mutta silloin tällöin joku ystävällinen turisti heitti muutaman markan Binnsin perheen hattuun. Niillä oli pärjättävä.

Nuoruusiässä suunta oli ylöspäin

Kun tulipalosta oli kulunut vuosi, Cuthbert Binns – sisaruksista vanhin – sai kutsun Tylypahkaan. Samana päivänä äiti sai töitä ja rahaa oli kertynyt sen verran, että oli varaa asua vuokralla erään talonpoikaisperheen nurkissa. ”Se oli elämäni onnellisin päivä. Vihdoin sain sanoa hyvästit kodittomuudelle, nälälle ja lisäksi sain tietää, että tulipalosta johtuen minä pääsisin Tylypahkaan reilusti alennetulla lukuvuosimaksulla”, Binns kuvailee.

Elämä Tylypahkassa oli mukavaa. Binns piti opiskelusta, mutta parasta oli se, että hän sai hyviä ystäviä ja yllinkyllin ruokaa. Kotiin kirjoittamissa kirjeissään hän aina kertoi kaikesta, mitä oli kokenut ja sisarukset lukivat pöllöjen tuomat kirjeet kadehtien. Parin vuoden kuluttua Binnsin sisko ja rutosta elossa selvinnyt veli opiskelivat myös Tylypahkassa.

Seitsemän vuotta Tylypahkassa kuluivat paljon nopeammin kuin Binns oli ikinä osannut kuvitella. Pitkät keskustelut Tylypahkan silloisen tuvanjohtajan kanssa päättyivät jatko-opintoihin liittyvän hakupaperin täyttöön. Binnsin ensisijainen valinta oli taikuuden historian linja eräässä saksalaisessa korkeakoulussa. ”Haaveilin jo niinä aikoina olevani joskus taikuude historian professori Tylypahkassa”, kummitus paljasta.

Pääsykokeet menivät loistavasti. Binns sai kuin saikin opiskelupaikan ja opintojen alkaessa hän puhkui intoa. ”Minä todella pidin opiskelusta siinä koulussa. Toisinaan kaipaan niitä aikoja”, hän kertoo.

Binns valitaan professorin virkaan

Kun viisi vuotta korkeakoulussa olivat takana ja Binns oli suorittanut hyväksytysti tutkintonsa, oli aika hakea töitä. ”Pommitin sitä yhtä yleispätevää hakemusta ihan joka paikkaan. Siihen aikaan sattui olemaan taloudellisista syistä vähän huonot työllistymismahdollisuudet, mutta itse asiassa sain kutsun aika moneenkin haastatteluun”, kummitus sanoo.

”Mielenkiintoisin haastattelupyyntö tuli kuitenkin Tylypahkan taikuuden historian professorin virasta. En ollut hakenut paikkaa mitenkään tosissani, koska en uskonut minulla olevan mitään mahdollisuuksia paikkaan, olinhan nuori ja kokematon”, Binns kertoo.

Kaikesta huolimatta Binns kuitenkin päätti lähteä haastateltavaksi Tylypahkaan. Yllätyksekseen hän huomasi, että oli ainoa paikalle saapunut työnhakija. Silloinen rehtori Vindictus Veridian kertoi, että muita päteviä hakijoita ei ollut. ”Siinä vaiheessa olin erittäin innoissani, koska tiesin, että minusta todella voisi tulla professori Tylypahkaan.” Viikon kuluttua postipöllö toi Binnsille myöntävän vastauksen. Riemulla ei ollut rajaa.

Kuolema koittaa

Professori Binns ei koskaan siirtynyt eläkkeelle, vaan jatkoi työntekoa kuolemaansa asti, ja vielä sen jälkeenkin. Erään pitkän työpäivän jälkeen hän nukahti nojatuoliin opettajien huoneen takan eteen, eikä hänen ruuminsa enää herännytkään. Tästä pienestä takaiskusta huolimatta Binns jatkoi työntekoa seuraavana päivänä, tuoreena kummituksena. ”Lapset vähän säikähtivät”, hän naurahtaa kolkosti ja muistelee, miten oppilaat kerrankin jaksoivat katsoa häntä koko oppitunnin ajan.

Oppitunnit eivät kuitenkaan muuttuneet lainkaan mielenkiintoisimmiksi. Binnsin ääni kuulosti ja kuulostaa yhä vanhalta pölynimurilta ja suuresta muistiinpanokirjasta luetut tekstinpätkät ovat ne samat, jotka saavat oppilaat nukahtelemaan joka vuosi.

Kirjoittanut: Jonathan Clark (Tylypahka taikakoulu, Puuskupuh), Kuolema koittaa -osuuden muokkaus on Katan käsialaa.
Lähteet: HPL: Professor Binns, HP-wiki: Vindictus Veridian (molemmat englanniksi)

Tietoja Kata

Sivuston ja blogin takana piileksii kahden lapsen äiti, joka on fanittanut Harry Potteria jo vuodesta 2000. Tarkemman esittelyn löydät täältä. Henkilökohtaisemmat Katan arkeen ja mielipiteisiin liittyvät artikkelit löytää kategorioista; Arkipäivä, Elämänvaiheita, Lapsi ja Pohdinta.
Kategoria(t): Haastattelu Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Professori Binnsin historia

  1. ”Haaveilin jo niinä aikoina olevani joskus taikuude historian professori Tylypahkassa”
    Tuosta löytyi yksi lyöntivirhe. Eli siis taikuudeN, ei taikuude. Olit tosi hienosti oikolueskellut ja korjaillut tätä, esimerkiksi Kuolema koittaa -osan alku on nyt huomattavasti selkeämpi kuin luonnosversiossani. Noihin lopun tekijänoikeusjuttuihin voisi vielä lisätä, että suurin osa tekstin tiedoista on Jonathanin keksimää eikä J.K. Rowling ole oikeasti kommentoinut Binnsin taustoja käytännössä mitenkää.

  2. Kata sanoo:

    Oikoluku ei vielä ole tae kirjoitusvirheettömyydelle. Eiköhän kommenttisi tässä alla selitä aika hyvin nuo puutteet. En nyt enää tänä iltana jaksa kirjautua ja muokata. Laiskistun näin illemmalla…

Kommentointi on suljettu.